Suomen kansa pitää ainakin tilastotieteilijöiden mukaan nykyisin itsestään hyvää huolta. Maastamme löytyy viimeisimmän tutkimuksen mukaan 639 000 juoksulenkkeilijää, joka on peräti 11,99 % väestöprofiilistamme. Muut lajit mukaan laskien ja seuratoiminnan tilastoja tutkittaessa suomen väestöstä liikkuu noin 55 %, vähintään säännöllisen epäsäännöllisesti.
Tänään aloitin pitkään odottamani projektin, jonka toteuttamisesta saan kiittää sekä omaa kasvattajaseuraani, että Suomen Urheiluliittoa. Nämä tahot tarjoavat tänä vuonna Hämeenlinnalaisille kuntoilijoille Maratonkoulukonseptin. Konseptin kulmakivinä on henkilökohtainen harjoitusohjelma jokaiselle osanottajalle, yhteisen kontaktikerrat juoksuvalmentajien kanssa sekä tietysti "ryhmäpaine", jonka jo eräs herrasmies ensimmäisessä tapaamisessa nimesi ykkössyyksi osallistua maratonkouluun!
Maratonkoulukonseptilla mielestäni vain taivas on rajana, jos ajatellaan, että joka kahdeksas suomalainen harrastaa juoksua. Toki näistä voidaan poislukea huippu-urheilijat ja muut jo "riittävän opin" saaneet. Suomen urheiluliitto on tehnyt valtavan panostuksen, tarjotakseen liikuntapalveluita myös kuntourheilijoille, mikä varmasti tulee näkymään positiivisena draivina seuratoiminnassa yleisellä tasolla!
Otsikossa puhun hullusta suomalaisesta. Mikä meistä suomalaisista sitten tekee niin hulluja, että pimeän talven kylminä iltoina raahaamme itsemme lenkkipoluille ja maanteille vain saadaksemme tuon euforian tunteen?
Liikunnan tuoma mielihyvä, ihmissuhteet sekä onnistumisen elämykset siivittävät kenet tahansa pois tuosta hulluuden tilasta, ja veikkaankin että niitä hulluja suomalaisia ovat ne 45 prosenttia, jotka eivät tuota välillä hämärän rajamailla menevää olotilaa säännöllisesti saavuta. Juuri tuo kyseinen olotila pitää meidät hengissä!
"Jos joku asia on varma, niin se on sitten aivan varman", Matti Nykästä lainatakseni!
Liikunnallista syksyä kaikille!
Tänään aloitin pitkään odottamani projektin, jonka toteuttamisesta saan kiittää sekä omaa kasvattajaseuraani, että Suomen Urheiluliittoa. Nämä tahot tarjoavat tänä vuonna Hämeenlinnalaisille kuntoilijoille Maratonkoulukonseptin. Konseptin kulmakivinä on henkilökohtainen harjoitusohjelma jokaiselle osanottajalle, yhteisen kontaktikerrat juoksuvalmentajien kanssa sekä tietysti "ryhmäpaine", jonka jo eräs herrasmies ensimmäisessä tapaamisessa nimesi ykkössyyksi osallistua maratonkouluun!
Maratonkoulukonseptilla mielestäni vain taivas on rajana, jos ajatellaan, että joka kahdeksas suomalainen harrastaa juoksua. Toki näistä voidaan poislukea huippu-urheilijat ja muut jo "riittävän opin" saaneet. Suomen urheiluliitto on tehnyt valtavan panostuksen, tarjotakseen liikuntapalveluita myös kuntourheilijoille, mikä varmasti tulee näkymään positiivisena draivina seuratoiminnassa yleisellä tasolla!
Otsikossa puhun hullusta suomalaisesta. Mikä meistä suomalaisista sitten tekee niin hulluja, että pimeän talven kylminä iltoina raahaamme itsemme lenkkipoluille ja maanteille vain saadaksemme tuon euforian tunteen?
Liikunnan tuoma mielihyvä, ihmissuhteet sekä onnistumisen elämykset siivittävät kenet tahansa pois tuosta hulluuden tilasta, ja veikkaankin että niitä hulluja suomalaisia ovat ne 45 prosenttia, jotka eivät tuota välillä hämärän rajamailla menevää olotilaa säännöllisesti saavuta. Juuri tuo kyseinen olotila pitää meidät hengissä!
"Jos joku asia on varma, niin se on sitten aivan varman", Matti Nykästä lainatakseni!
Liikunnallista syksyä kaikille!
