Blogin hiljaiselon jälkeen on hyvä nostaa kissa pöydälle. Hämeenlinnasta tuli pari vuotta sitten niin sanottu "Suur-Hämeenlinna", joka käytännössä tarkoittaa kuuden kunnan liittymää (Hämeenlinna, Tuulos, Kalvola, Renko, Lammi ja Hauho). Näistä kunnista useimmilla on oma yleisurheiluseura, ja toimintaakin on vähintään joskus ollut. Nykyaikana kunnallisten moottoreiden löytäminen toiminnan vakiinnuttamiseksi on kuitenkin entistäkin enemmän kiven alla.
Nyt Hämeenlinnan Tarmolla onkin oiva paikka lähteä kehittämään koko Hämeenlinnan seudun yleisurheilua, kutsumalla koko kunta mukaan talkoisiin. Tämä tarkoittaa käytännössä kuntaurheilukoulujen järjestämistä koko alueelle. Yleisurheilu on siitä hieno laji, että sitä voidaan harjoitella hyvinkin peruselementein, ei tarvita hienoja halleja eikä varusteita; pieni tasainen kenttä, verkkarit ja urheiluhenki riittävät.
Mikä sitten on kunnallisen urheilun "vajoamisen" takana? Tätä asiaa sopisi miettiä aina eduskuntatasolla saakka, sillä esimerkiksi Hämeenlinnassa kuntakeskukseen tulee matkaa pahimmillaan jopa 50 kilometriä. En itse ainakaan voisi kuvitella yksinhuoltaja-äidin kuljettavan lapsiaan liikkumaan tuota matkaa montaa kertaa viikossa töiden jälkeen, energiavarannot voi käyttää johonkin muuhunkin.
Juuri tämän takia kunnalliset urheilukoulut pääseuran alla ovat varmasti toimiva ratkaisu. Seurassa tämä tuo paljon uusia lapsia ja aktiivisia vanhempia mukaan toimintaan, kun taas yksilön tasolla jokaiselle luodaan mahdollisuus liikkua ohjatusti lähellä omaa kotiaan. Innolla odotan, minkälaisen vastaanoton konsepti Hämeenlinnan alueella saa, mutta hyvin suunniteltuhan on jo puoliksi tehty?
Seuralta toiminta toki edellyttää kuntaurheilurehtorin palkkaamista, mikä on myös suuri ponnistus, mutta mitäs me urheiluihmiset emme lasten hyvinvoinnin ja liikunnallisen elämäntavan eteen tekisi?
Spekulointi seis, hallikausihan tässä vasta on menossa ja tärkeimmät kisat tulossa! Tästä on hyvä jatkaa.
