Yleisurheiluhan on heti voimistelun ja taitoluistelun jälkeen maailman narsistisin laji. Jokainen suoritus kilpailussa punnitaan sekunneissa, metreissä tai pisteissä. Mikäli et ole oikeaan aikaan kunnossa, kello tai mittanauha kertoo sen välittömästi. Monelle aloittelevalle nuorelle urheilijalle tämä asia on muodostumassa todelliseksi peikoksi.
Mistä nykynuoren haluttomuus kilpailua kohtaan sitten johtuu? Asettaako liian monella lapselle tavoitteita kenties vanhempi, tai jopa yhteiskunta? Pääsemme asian ytimeen, terveelliseen kilpailuun, jossa jokainen kilpaileva lapsi tai nuori kannustaa muita, ja jokainen lapsi osaa nauttia kilpailutilanteesta sinällään, muista piittaamatta. kilpailuinto lähtee omasta tahdosta, ohjaajat, valmentajat ja vanhemmat ovat ainoastaan kannustamassa terveeseen kilpailuun, eivat patistamassa.
Toki on rumaa yleistää, sillä löytyyhän vielä lapsia ja nuoria, joille kilpaileminen on pää-asia urheilun ja liikunnan saralla. Kuitenkin kynnys lähteä mukaan kilpailurheiluun on ainakin yksilölajeissa kasvanut viime aikoina. Omassa lajissani, jossa lapsen ja nuoren kehitysvaihe hyvin pitkälti säätelee saavutetun tulostason, pitäisikin tuloksia peilata omiin, vanhempiin tuloksiin. Ei ole mitään syytä alkaa pelätä kilpailemista, mikäli häviää päätä pidemmälle kaverille kiekonheitossa, ja mikäli häviää vain vähän, voi tuntea itsensä jo voittajaksi! Myös häviäminen on asia, joka jokaisen lapsen tulee oppia sietämään. Jokainen ihminen häviää joskus, ja "häviämisen" jalo taito näkyy myöhemmin esimerkiksi ongelmanratkaisukykynä työelämässä.
Ohjeistus sanoo, että lapsen tukijoukkojen tulisi kannustaa tätä harrastamaan, sekä kilpailemaan, mikäli lapsi itse niin haluaa. Harrastamisen ja kilpailemisen halun tulee kummuta suoraan lapsen omasta ajatusmaailmasta, ei kenenkään muun. Me aikuiset voimme liialla painostamisella hankaloittaa hienoa harrastusta, kun taas oikeanlaisella motivoinnilla ja kannustamisella voisimme tehdä harrastuksesta jotain paljon suurempaa! Urheileminen voi tarjota nuorelle hienon mahdollisuuden harrastaa, kilpailla ja rakentaa elämänmittaisia ihmissuhteita. Tämä on asia, joka tukijoukkojen on myös ymmärrettävä kannustaessaa lastaan tälle hienolle polulle! Vanhemmat, valmentajat ja ohjaajat, kannustakaa lapsia pitämään hauskaa, harrastamaan monipuolisesti ja kilpailemaan, nämä kolme yhdistämällä voidaan saavuttaa suuria asioita!
Lopuksi vielä otos eilisistä alueviesteistä, liittyen aiheeseen, todelliseen urheilun iloon ja ennen kaikkea seurahenkeen, henkeen jossa on hienoa olla mukana päivä toisensa jälkeen!
