Valmentajakokemusta löytyy nuorten parista muutaman vuoden verran ja olen palannut tänä talvena mielenkiintoisen kysymyksen äärelle. Urheiluseuroissa tehdään hienoa työtä lasten liikunnan parissa, mutta onko suomalaisella urheilulla tulevaisuutta?
Lasten liikuntapiirakan pitäisi muodostua vapaa-ajan liikunnasta, ja siitä kuuluisasta 20 tunnin viikottaisesta liikuntamäärästä. Tutkimusten mukaan yli 80% suomalaisista arvokisamenestyjistä (12. parhaan joukkoon sijoittuneet) on liikkunut viikossa keskimäärin yli 22 tuntia koko nuoruutensa ajan.
20 tuntia kuulostaa suurelta määrältä, ja onkin sitä jos liikunta on jatkuvasti rasittavaa, kovilla tehoilla tehtävää lajiharjoittelua. Kaikki huoltava tekeminen väistyy yhä enemmän lapsiemme arjesta ja se pelottaa lajivalmentajana allekirjoittanutta erittäin suuresti. Mitä jos treeneissä tehdään kovilla tehoilla harjoitteita joihin joku lapsi ei olekaan valmis. Otetaanko käyttöön varovaisempi lähestymistapa, vai itänaapurimme suosima "ota tai jätä"-ajattelu. Pahalta kuulostaa tuo jälkimmäinenkin. Mutta onko ainoa mahdollisuus huipulle todella suuren määrällisen omatoimisen harjoittelun varassa, mitäs kun sitä liikuntaa ei olekaan?
Osoitankin tämän pitkän tauon jälkeen julkaistavan tekstini kaikkien lajien nuorisovalmentajille. Antakaa lapsille ja nuorille aikaa harrastaa, tehdä hyvää elämäntapaa urheilusta. On aivan aivan liikaa esimerkkejä, joissa liikunta tipahtaa teini-iässä elämästä kokonaan pois. Mistähän tämä johtuu, pitäisikö katsoa peiliin? On vaadittu liikaa liian aikaisin, tai tuon toisen ajattelumallin mukaan on vaadittu liian vähän. Urheilemisen pää-asia on kuitenkin suurta kilpaintoa sykkivä pieni sydän, joka haluaa tehdä urheilusta elämäntavan ja rakentaa muun elämän aikanaan urheilua varten. Sitä urheilu vaatii.
Perusperiaatteena pidän kuitenkin sitä, että nuoret kovat urheilijat on tehty seuraavista asioista:
- Terveelliset elämäntavat (ruokailu, riittävä lepo)
- Vahva tukiverkosto (perheen, ystävien ja valmentajien 100% tuki urheilulle)
- Ammattimainen, yksilöä huomioiva harjoittelu (urheilijaa ei nähdä koneena, vaan ihmisenä)
- Määrällinen, matalatehoinen harjoittelu läpi nuoruuden
Yksinkertaista paperilla, mutta tämän kaiken toteuttamiseen vaaditaan suuri joukko ihmisiä, sekä hitunen sattumaakin. Innostunut liikunnanopettaja koulussa ala-asteelta lähtien, tarmokkaat vanhemmat, hyvä valmennus nuoresta lähtien sekä liikuntaan kannustava kaveripiiri läpi nuoruuden. Oma tahto kaikista tärkeimpänä: "Mä haluan tulla urheilijaksi, ja teen sen asian eteen mitä tarvitaan".
Vielä poiminta aiheeseen liittyvästä nettisivusta, jossa jokainen 10-16-vuotias urheilijaksi haluava voi käydä testaamassa, mitä urheilijaksi kasvaminen vaatii:
http://www.kasvaurheilijaksi.fi/nuorisuomi/
