Nuoren urheilijan treenikausi numero 1!

Hiljaiseloa viettänyt blogi pureutuu tällä kertaa syksyn mukanaan tuomiin haasteisiin, sekä niihin harjoitteisiin, joita nuoren urheilijan tulisi muistaa tehdä paljon peruskuntokauden aikana.

Peruskuntokausi on tärkeä ajatellen seuraavaa kautta. Silloin luodaan pohjat, joiden avulla kesällä pystytään kohentamaan tuloskunto huippuunsa sekä tehtailemaan ennätyksiä loukkaantumatta. Syksyn aikana tehty työ näkyykin erittäin selvästi plusmerkkisenä kesän tuloksissa.

Oman filosofiani mukaan peruskuntokaudella tärkeintä on "laadullinen määrä". Tehdään asioita eri ominaisuuksien kehittämiseksi, ei ainoastaan tekemisen ilosta, vaan mentaliteetilla, jossa jokainen tehtävä harjoite on tarkkaan mietitty sekä laadukas. Tekemisen ilosta tekevät löytävät itsensä pidemmän päälle jostain puulaakiseurasta pelaamassa jalkapalloa (kuten myös allekirjoittanut).

Peruskuntokaudella on hyvä muistaa, että jokainen ominaisuus on tärkeä. Monet tekevät virheen unohtaessaan tai vähentäessään esimerkiksi nopeusharjoittelua peruskuntokaudella. Nuoren nopeusominaisuudet eivät kehity ainoastaan kesällä, vaan niitä pystytään ylläpitämään ja kehittämään myös muina vuodenaikoina ( tiedoksi niille, joilta tämä on mennyt ohi?). Syksy on myös hyvää voiman aikaa, ja oikeanlaisen ohjelmoinnin ansioista nuori voi kehittyä hurjasti peruskuntokauden ja talven aikana.

Syksyllä on siis hyvä muistaa tehdä paljon harjoitteita matalilla tehoalueilla, mutta myös muistuttaa itseään nopeusharjoittelulla sekä voimaharjoittelulla. Tehtäessä määrällisesti paljon, on syytä myös muistaa lihashuollon merkitys. Ei ole hyötyä harjoitella paljon, mikäli loukkaantumiset vaivaavat jo talvella tai viimeistää kilpailuun valmistavalla kaudela keväällä. Näillä vinkeillä kaikille hyviä matsäraastoja, välillä voi nakertaa, ensi kesänä palkitaan!

Parasta Kesässä?

Nuorisovalmennuspäällikön arki kesällä on kiireistä, on kisoja, on treenejä, on onnistumisia, on itkua, on iloa. Mutta mikä sitten on parasta kesässä?

Parasta kesässä on huomata, että oikeasti hämeenlinnalainen yleisurheilu on jälleen nostamassa päätään. Lahjakkaista junioreista on kehittymässä urheilijoita, jotka voivat vastata Juhani Mikkolan jättämään aukkoon hämeenlinnalaisessa yleisurheilussa. Junioreiden Sm-kisoissa oli Tarmolaisia enemmän kuin moneen moneen vuoteen, ja mitalejakin saatiin useita.

Parasta kesässä on nähdä onnistumisia, ennätyksiä ja tekemistä jokaisen lapsen, nuoren ja aikuisen omien kykyjen ylärajoilla. Itsensä ylittäminen on paitsi hienoa ihmiselle itselleen, sitä on myös nautinto seurata sivusta.

Oman työuran kannalta parasta kesässä oli siis lähes kaikki. Kun jatkamme samaan malliin, saamme vielä paljon roolimalleja paikalliseen ja kansalliseen yleisurheiluun. Nämä roolimallit ovat juuri niitä, mitä suomalainen yleisurheilu tänä päivänä tarvitsee!

Mutta nythän on jo syksy, mitäpä sitä kesästä jaarittelemaan! Pistetään täysi tohina päälle ja räjäytetään pankki uudestaan ja uudestaan. Parasta kesässä on myös se että se antaa uskoa tulevaan!