Nuorisovalmennuspäällikön arki kesällä on kiireistä, on kisoja, on treenejä, on onnistumisia, on itkua, on iloa. Mutta mikä sitten on parasta kesässä?
Parasta kesässä on huomata, että oikeasti hämeenlinnalainen yleisurheilu on jälleen nostamassa päätään. Lahjakkaista junioreista on kehittymässä urheilijoita, jotka voivat vastata Juhani Mikkolan jättämään aukkoon hämeenlinnalaisessa yleisurheilussa. Junioreiden Sm-kisoissa oli Tarmolaisia enemmän kuin moneen moneen vuoteen, ja mitalejakin saatiin useita.
Parasta kesässä on nähdä onnistumisia, ennätyksiä ja tekemistä jokaisen lapsen, nuoren ja aikuisen omien kykyjen ylärajoilla. Itsensä ylittäminen on paitsi hienoa ihmiselle itselleen, sitä on myös nautinto seurata sivusta.
Oman työuran kannalta parasta kesässä oli siis lähes kaikki. Kun jatkamme samaan malliin, saamme vielä paljon roolimalleja paikalliseen ja kansalliseen yleisurheiluun. Nämä roolimallit ovat juuri niitä, mitä suomalainen yleisurheilu tänä päivänä tarvitsee!
Mutta nythän on jo syksy, mitäpä sitä kesästä jaarittelemaan! Pistetään täysi tohina päälle ja räjäytetään pankki uudestaan ja uudestaan. Parasta kesässä on myös se että se antaa uskoa tulevaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti