Oman toiminnan kehittämistä. TÄ....?

Seuramme Hämeenlinnan Tarmo on ollut syksystä lähtien mukana Suomen urheiluliiton järjestämässä valtakunnallisessa "Varaslähtö Tulevaisuuteen"- seurakoulutusohjelmassa.

Ohjelma on tuonut omaan tekemiseen mieletöntä draivia, sinisilmäisyys asioiden suhteen on vähentynyt ja nyt vasta tajuaa, kuinka paljon suomalaisessa yleisurheilussa on tekemistä. Ne työt ei kyllä tekemällä lopu!

Seurallamme on sinänsä hyvä tilanne, että nuorten valmennuksesta on vastaamassa päätoiminen henkilö, resurssien kerääminen ja ohjaaminen on kuitenkin vielä kehitysasteella. Omat tavoitteeni ovat olleet alussa liian korkealla, olenhan perinteinen "kaikki mulle heti" tyyppinen nuori mies. Nyt kuitenkin ollaan tiputtu puusta ja korkealta, lähdetään pienistä asioista liikkeelle, ja kun ne lähtevät toimimaan, voidaan astua isompien asioiden pariin. Tää on kai rinnastettavissa siihen "Ei Roomaakaan rakennettu päivässä"- kliseiseen sanontaan.

Lehdissä on paljon puhuttu työkyvyttömyydestä sekä ennenaikaisesta eläkkeelle lähdöstä. On spekuloitu syitä, ja yllättäen kaikista suurin syy tähän tuntuisi olevan, kun työ ei motivoi eikä siitä saa arvostusta. Meidän suomalaisten tulisikin tarttua tähän. Hymy ja pari kaunista sanaa päivässä pitävät meidät kaikki virkeänä, ei siihen tarvita välttämättä mitään muuta. Seuratyössä tämä vielä korostuu, sillä seurassa työskentelevistä henkilöistä noin 95% tekee sitä puhtaasti rakkaudella lajia kohtaan, oman työnsä ohella ja ilman korvausta. Ottakaamme me seuraihmiset tästä oppia, ollaan edelläkävijöitä, kuten myös monessa muussa asiassa, vai miten se oli?

Aatteita urheiluseurojen toiminnasta

Suomalaiset ovat kautta aikain toimineet erilaisissa seuroissa, järjestöissä. Ensimmäinen urheiluseura Suomessa perustettiin vuonna 1856, jolloin Segelförening i Björneborg sai alkunsa.

Tuolloin toimintaa heikensivät venäläisten vallanpitäjien toimet seuratoimintaa vastaan: Eihän suomalaisilla saisi olla omia periaatteita, sillä nämä ajaisivat itsenäisyyteen pyrkimistä eteenpäin. Suomalainen urheiluseuratoiminta ja sen mukanaan tuomat raittiusliikkeet ovat siis omalta osaltaan varmasti tuoneet suomalaisia yhteen jo kohta parin vuosisadan ajan!

Tänä päivänä Suomessa toimii erilaisten tutkimusten mukaan 8000-10 000 yleishyödyllistä urheiluseuraa. Urheiluseuran toiminnan perusperiaatteena tulisi olla laadukkaiden liikuntapalveluiden tuottaminen kaikille ihmisille, ikään, kokoon tai mihinkään muuhunkaan ulkoiseen seikkaan katsomatta. Urheiluseurat liikuttavat tällä hetkellä noin kahta MILJOONAA suomalaista jollain tavalla.

Urheiluseurassa on monia toimijoita. Kaikki kuitenkin pyrkivät samaan päämäärään --> Takaamaan suomalaisille hyvät mahdollisuudet liikkua ja harrastaa, oli sitten kyseessä kuntoilu, liikunta tai huippu-urheilu. Urheiluseuratoiminta on viimeisten vuosikymmenien aikana kokenut hurjan buumin, tämä johtuu osaltaan toki myös kansanterveydellisistä syistä. Ihmisillä on nykyään enemmän tietoa omaan terveydestään liittyvistä asioista, ja siitä, että liikunnalla on suuri merkitys hyvinvoinnin kannalta. Nykyiset seurat tarjoavat liikuntaosaamistaa lähestulkoon vauvasta vaariin, mikä on erittäin hyvä suuntaus!

Tämän kaiken hienon tekstin takana kuitenkin piilee joukko, joka monesti unohdetaan eli vapaaehtoiset. Vapaaehtoisten työpanos monissa urheiluseuroissa on mielettömän suuri, ja merkittävä seuran koko toiminnan kannalta. Heidän avullaan suomalaiset urheiluseurat loppujen lopuksi hyvin pitkälti pyörivät! Pidettäköön tätä henkilökohtaisena tunnustuksena niitä ihmisiä kohtaan, jotka tuntevat aitoa paloa seura- ja liikuntatoimintaa kohtaan, se on hienoa ja ennen kaikkea tuottaa tulosta!