Seuramme Hämeenlinnan Tarmo on ollut syksystä lähtien mukana Suomen urheiluliiton järjestämässä valtakunnallisessa "Varaslähtö Tulevaisuuteen"- seurakoulutusohjelmassa.
Ohjelma on tuonut omaan tekemiseen mieletöntä draivia, sinisilmäisyys asioiden suhteen on vähentynyt ja nyt vasta tajuaa, kuinka paljon suomalaisessa yleisurheilussa on tekemistä. Ne työt ei kyllä tekemällä lopu!
Seurallamme on sinänsä hyvä tilanne, että nuorten valmennuksesta on vastaamassa päätoiminen henkilö, resurssien kerääminen ja ohjaaminen on kuitenkin vielä kehitysasteella. Omat tavoitteeni ovat olleet alussa liian korkealla, olenhan perinteinen "kaikki mulle heti" tyyppinen nuori mies. Nyt kuitenkin ollaan tiputtu puusta ja korkealta, lähdetään pienistä asioista liikkeelle, ja kun ne lähtevät toimimaan, voidaan astua isompien asioiden pariin. Tää on kai rinnastettavissa siihen "Ei Roomaakaan rakennettu päivässä"- kliseiseen sanontaan.
Lehdissä on paljon puhuttu työkyvyttömyydestä sekä ennenaikaisesta eläkkeelle lähdöstä. On spekuloitu syitä, ja yllättäen kaikista suurin syy tähän tuntuisi olevan, kun työ ei motivoi eikä siitä saa arvostusta. Meidän suomalaisten tulisikin tarttua tähän. Hymy ja pari kaunista sanaa päivässä pitävät meidät kaikki virkeänä, ei siihen tarvita välttämättä mitään muuta. Seuratyössä tämä vielä korostuu, sillä seurassa työskentelevistä henkilöistä noin 95% tekee sitä puhtaasti rakkaudella lajia kohtaan, oman työnsä ohella ja ilman korvausta. Ottakaamme me seuraihmiset tästä oppia, ollaan edelläkävijöitä, kuten myös monessa muussa asiassa, vai miten se oli?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti